No niin, takaisin voittojen tielle ja erittäin ehjällä pelillä... Lauantaina lähdimme Lahteen katsastamaan Kimmon nykykunnon ja poissa matkasta olivat Aakulan Olli ja Nuolimon Jani. Kyseessä ei ollut ns. takki auki meininki, vaan työesteet ja Olli jäi A-Volley pelissä satuttamaansa selkää lepuuttamaan. Selkä muuten kipeytyi A-Volleyn alkulämmittelyssä - olin unohtanut maininta sen aikaisemmassa raportissani, joten korjataan se nyt. Muuten A-Volley peli on jo unohdettu ja katseet on siirretty tulevaan, piste. Eli Kimmon kimppuun kuusikolla Aakula Lasse, Huttunen, Haataja, Lehtosalo, Sohlberg, Heimala ja Pernaa. Läpi ottelun kaikki onnistuivat oikeastaan kaikilla osa-alueilla ja peli oli vapautunutta, sekä agressiivista. Tätä jälkimmäistä kun oli viikon aikana koitettu harjoituksissa kaivaa esiin. Ei tästä nyt oikein muuta kerrottavaa olekaan, enemmän olisi varmaan kerrottavaa aamun tapahtumista kun kapteenimme kohtasi tiellä kolme hirveä. Jätetään sekin myöhempään - todettakoon vain, että henkilö- ja kalustovahinkoilta selvittiin säikähdyksellä. Sunnuntaina koko porukka koossa taas Peteä lukuunottamatta, joka oli keikalla. Olimme jo viime keväältä suunnitelleet, että laajentaisimme ottelutapahtumiamme läntisellä uudellamaalla, valitsimme luontevasti Lohjan, kun kesällä varmistui Jani Nuolimon paluu ViLePaan. Ottelu olikin houkutellut Lohjan Tennariin pitkälti yli sata silmäparia. Hongiston Tarmo hoiti kanttiiniin ja lentopalloliiton edustaja Pertti Kullunvaara toi pitkällä tauolla liiton ja Etelä-Suomen aluevalmennuskeskuksen terveiset seuraväelle. Itse tapahtumasta vielä, että kokeilemisen arvoinen juttu ja ehdottomasti tämäntyyppistä yhteistyötä tulee mielestäni jatkaa. Myös Karkkila on yksi vaihtoehto vierailulle, kun muutenkin toimitaan yli kuntarajojen, niin miksei myös urheilussa voitaisi miettiä laajempaakin yhteistyötä. Valitettavasti itse ottelusta ViLePan ja SampoSaletin välillä ei kehkeytynyt mitään jännitysnäytelmää. ViLePa lähti otteluun kuusikolla Aakula Lasse, Huttunen, Nuolimo, Aakula Olli, Sohlberg, Heimala ja liberona Pernaa. Ottelun puolessa välissä Haataja korvasi Heimalan ja viimeisessä erässä Suojalehto tuli Huttusen tilalle ja koko ajan pelattiin ns. yhtä maalia. Vastustajalta palkittiin passari ja lisäksi ihan pirteästi iskenyt nro 9 jäivät mieleen. Kotijoukkueen parhaana palkittiin, kuinkas muuten kuin lentopallotaiteilija Jani Nuolimo (raati veti kotiinpäin), ei sentään Jani pelasi ehjän hyvän pelin, kuten kaikki kotijoukkueen pelaajat. Aakula tappoi ne mitä tarvitsi (siis Olli), Huttunen päätti hyökkäyksiä voimalla ja älyllä, vastaanotto oli myös Sohlbergin ohella ok tasolla ;-) Keskihyökkäys toimi, syötöllä saatiin paljon suoria pisteitä, tosin tätä vähän tilastomieskin (Sallinen) ihmetteli, ehkä se leijaili sitten niin pahasti. Olisiko pitkä matka ja vielä pidempi paluumatka hämmentänyt vastustajaa, jotka varmasti kotonaan esittävät aivan erinäköistä peliä - tänään tällaista. Ensi viikolla lähdemme sitten tosissaan haastamaan sarjakärkeä, kun lauantaina matkaamme Savonlinnaan ja kohtaamme sarjakakkosen East-Volleyn. Sunnuntaina jatkamme sitten matkaa Enonkoskelle, jossa meidät varmaan toivotetaan VAMOS! VAMOS! ja JAPA JAPA huudoin vastaan. Hyvistä asetelmistä pääsemme hyökkäämään sarjan suosikkeja vastaan ja joskushan sen Enonkoskenkin on edes yksi peli hävittävä (tilastotappio? tai täytyyhän putkien joskus mennä poikki?). Joka tapauksessa tulevan viikonlopun pelit ovat meille erittäin hyvä tason mittaus. Tiedetään sitten todella, että missä mennään? - saa nähdä löytääkö yleisö katsomoon? ;-) Pasi Stenberg